perjantai 2. joulukuuta 2016

Villahuivi

Täällä on kilistelty puikkoja siihen tahtiin, etten ole muistanut kaikkea edes blogiin asti laittaa. Yksi näistä viime aikojen valmistuneista, tämä paksu kaulahuivi, on osoittautunut jo yhdeksi tämän talven hyödyllisimmistä neuleista.
Huivi on tehty puoliksi kierrätyslangasta. 
Olin aikaisemmin tehnyt mobius-huivin, joka jäi kuitenkin täysin vaille käyttöä, joten purin sen pois. Haaveilin langasta kuitenkin jonkin sortin kaulan lämmitintä, joten ostin sille kaveriksi kerän mustaa merinoa. Tässä sinisessä langassahan väri vaihtelee sinisestä violettiin ja vähän mustaankin, joten musta lanka oli hyvä pari.

Mikään valmis ohje ei iskenyt, joten päätin neuloa yksinkertaisen kulmasta aloitettavan kolmiohuivin. Siinä jokaisen oikean puolen kerroksen alussa lisätään 1s ja lopussa kavennetaan 1s, nurjalla puolella lisätään 1s vain kerroksen lopussa. Näin syntyy loivasti levenevä kolmion muoto. Tätä metodia käytetään paljon kolmiohuiveissa ja sen etu on siinä, että neuletta voi jatkaa niin pitkälle kuin lankaa tai intoa riittää.
Neuloin huivin ainaoikealla ja vaihdoin lankaa aina kahden kerroksen välein. Vaikka langoissa oli sama metrimääräkin, musta lanka loppui ennen sinistä. Jatkoin huivia kotoa löytyneellä mysteerilangalla. Koska huivissa on niin monia eri sävyjä, ei eroa käytännössä huomaa. Neuloin huivia niin pitkälle kuin sinistä lankaa riitti ja tein viimeisen päättelykerroksen mustalla langalla.

Lopputulema oli lämmin ja rouhea huivi, jossa on ihanat talviset värit. Huivi ei ole järin iso muttei liian pienikään. Lisäksi se on kummaltakin puolelta samanlainen. Jos jotain negatiivista pitäisi tästä sanoa niin siitä reunasta, jossa langat vaihdetaan, tuli pikkiriikkisen liian tiukka ja joustamaton. Langanjuoksu ei ollut vaihdoskohdassa pitkä, mutta olisi vaatinut vähän löysempää käsialaa. Mutta ei tämä onneksi käyttöön vaikuta millään lailla.
Belgiaan iski tällä viikolla joku polar vortex ja lämpötilat ovat öisin olleet pakkasen puolella, mikä ei ole Brysselin lakeuksilla ollenkaan tavallista. Tämäkin huivi pääsi heti käyttöön ja on osoittautunut erittäin lämpimäksi. Olen käyttänyt sitä viikon aikana enemmän kuin aiempaa mobiusta koko aikana. Muutkin talviset neuleet ovat olleet kovassa käytössä.

Tähän aikaan vuodesta huomaa miten talvi aina yllättää, ja miten eri tavalla ihmiset siihen valmistautuvat. Toisilla on kunnon talvivarustus ja toiset kulkevat hyvinkin kesäisissä vermeissä. Minuakin vastaan kävelee joka aamu shortseihin pukeutunut mies, säästä huolimatta. Tällä viikolla hän on sentään ottanut pitkähihaisen takin käyttöön. 
Brrr, paleltaa jo pelkkä ajatuskin shortseista.

Mutta onneksi meitä neulojia harvemmin paleltaa, sen verran on täälläkin tätä lämmikettä tullut syksyn aikana neulottua.   
Knitted scarf with blue and black stripes
Syksyisestä näkymästä huolimatta täällä on talvi!
Speksit:
Lanka: Ingeborg Michels Gernsbach Naturwolle Michels multicolor  (sininen) ja Veritas Merino (musta) (vyöte hävisi ja sen myötä tarkemmat nimitiedot), 100 g kerä kumpaakin väriä
Puikot: 7 mm
Fiilis: Lämmin!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Lankalauantai

Olen viime aikoina lukenut monia postauksia Tampereen Kädentaidot -messuilta ja täytyy kyllä sanoa, että olen aika kade teille kaikille jotka sinne pääsitte. Belgiassa järjestetään joitakin käsityötapahtumia, mutta ei ihan samanlaisella tarjonnalla eikä samanlaisessa mittakaavassa. 

Niinpä järjestin itselleni oman "lankalauantain" ja tein päiväretken Antwerpenin lähellä olevaan Dolce Lanaan. Kaupasta saisi tilattua lankoja kätevästi netissäkin, mutta minä tykkään kierrellä ja katsella ja hypistellä. Ja jotenkin ne väritkin ovat erilaiset luonnossa nähtynä kuin nettisivun kuvissa.
Basketweave knitting
Kaupassa sattui olemaan samaan aikaan sekä Lang Yarnsin loppuunmyynti että jonkin sortin Alpakkakarnevaali, joten tilaisuutta täytyi tietysti käyttää hyväksi. Lankoja lähtikin mukaan pari isoa kassillista. Lang Yarnsin Viviannesta tulee kieputettava kaulahuivi tyttärelle.  Toiveväri tosin oli musta, joten täytynee hommata neulepuuhiin joku kirkasvalolamppu, jotta sitä näkee marraskuun pimeydessä tehdä.
Malmedy lanka on pojalleni, joka heitti minulle haasteen antamalla kaksi kuvaa ohjenuoraksi toivevillapuseroonsa. Toisessa kuvassa on astetta erikoisempi palmikkopusero ja toisessa huppari. Näiden yhdistelmä olisi siis toiveissa saada. Ohjetta ei tietenkään ole kumpaankaan, joten nyt on jo monta vihkon sivua täyttynyt piirrustuksista ja laskelmista.
Ravelryssä 1.12. alkavaa Peace Project -neuletempausta varten ostin muutaman keräsen erittäin pehmoista Dropsin baby merinoa teräksenharmaana. En ole ikinä ennen osallistunut mihinkään sukkakalentereihin tai muihinkaan yhteisneulontahaasteisiin, mutta tätä odotan innokkaasti. Jos olet kiinnostunut, niin tästä pääset alkuun.
Kaupasta lähti mukaan myös erikoistarjouksessa ollut erä Cascade220 -lankaa vaalean vihreänä (vaikka kamera valehtelee, että se on sinistä). Tämä oli heräteostos, josta tulee mahdollisesti joku kiva kevätneule kunhan nuo jouluprojektit saa ensin pois alta.
Lankojen tummasta väriskaalasta huomaa, että talvi tekee tuloaan, mutta onneksi siellä on myös tämä kevään vihreä odottelemassa valoisampia aikoja.

Nyt en enää tarvitsisi kuin muutaman lisätunnin vuorokauteen jotta voisin toteuttaa kaikki suunnitelmani. Toisaalta käsitöissä on mukavaa myös haaveilu ja suunnittelu, joten täytyy nauttia myös siitä.

Mukavaa viikonloppua missä ikinä neulotkin!




lauantai 19. marraskuuta 2016

Ihan paras porkkanakakku

Minulla on tapana leipoa viikonloppuisin jotakin. Usein se jotakin on korvapuusteja tai erilaisia variaatioita aiheesta kahvikakku. Kahvikakkujen kanssa käy usein niin, että niistä jää puolet syömättä ja joudun heittämään loput pois. Nyt olen pari kertaa onnistunut tekemään porkkanakakkua, joka on niin hyvää ja mehevää, että se syödään pois alta aikayksikön.
Ohje on vielä kaiken lisäksi hyvin nopeatekoinen ja helppo. Kakku sisältää porkkanaa ja voi on korvattu kasviöljyllä (ei puhuta sokerista). Lähes terveellistä siis. Kuulostaako jo liiankin hyvältä?
No, kokeilkaa itse. Resepti on tämän näköinen:

Mahtavan mehevä porkkanakakku

0,5 dl kasviöljyä
2,5 dl jauhoja
1 tl ruokasoodaa
2 tl kardemummaa (voi laittaa vähemmänkin), vaihtoehtoisesti voi laittaa kanelia, tai molempia.
ripaus suolaa
2 munaa
1 dl hienoa sokeria
1 dl tummaa sokeria
1 purkillinen (150 g) kreikkalaista jogurttia
2,5 dl raastettua porkkanaa (n. 2 keskikokoista)

Sekoita kuivat aineet. Vatkaa toisessa astiassa munat, sokerit, jogurtti ja öljy tasaiseksi seokseksi. Vatkaa kuivat aineet pienissä erissä mukaan taikinaan. Lisää lopuksi porkkanaraaste ja sekoita tasaiseksi.
Kaada taikina jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 C asteessa n. 45 minuuttia. Ripottele jäähtyneen kakun päälle tomusokeria koristeeksi.
Ja varoituksen sana - tästä ei sitten yhdellä palalla selviä.
Alkuperäinen resepti löytyy täältä.



lauantai 12. marraskuuta 2016

Raitoja ja pilkkuja sekä hyväntekeväisyyshaaste

On se tunnustettava, että blogi on jäänyt vähän huonolle hoidolle viime aikoina.
Käsitöitä on kyllä tullut tehtyä ihan entiseen malliin, mutta jostain kumman syystä niistä ei ole saanut tänne mitään kirjoitettua. Instaan on ollut helpompi näpsäistä tuokiokuvia käsillä olevista töistä.

Mutta yritetäänpä päästä taas ajan tasalle. Puikoilla on parikin neuletta tuloillaan ja kuvaamista ja valoisampia päiviä odottaa ainakin yksi neulepusero.

Viime aikoina valmistuneista voisin esitellä nämä sukat:


Idea näihin raitoihin tuli täältä. Vaikka onnistun yleensä käyttämään lankani aika lailla loppuun, on lankalaatikon pohjalle silti kertynyt joitakin jämälankanöttösiä. Niistä eroon pääsemiseen tämä raitamalli sopii oikein hyvin.

Lankana oli siis sekalainen kokoelma lankoja, enimmäkseen Schachenmayr Universaa ja Seiskaveikkaa. Väreinä vaalea ja tumma harmaa, valkoinen ja sinapinkeltainen.


Sukat neuloin perinteisellä tyylillä varresta varpaisiin. Kun en ollut varma, tulevatko sukat miehelle vai naiselle, päädyin keskikokoon 39-40. (Erittäin hyvä taulukko sukkien silmukkamääristä  löytyy muuten täältä.) Puikot 3.5 mm.


Tarkoitus oli neuloa jalkateristä kokonaan harmaat, mutta niinhän siinä sitten kävi, että lanka loppui kesken. Päätin sitten tehdä jalkateristä keltaiset ja sanoisinpa melkein, että se oli parempi ratkaisu kuin alkuperäinen suunnitelma.

Nämä sukat neuloin alusta alkaen tiettyä henkilöä ajatellen. Työmatkani varrella on eräs kirkko, jonka   sisääntulokatoksen alla nukkuu joka aamu eräs koditon henkilö. En tiedä onko kysymyksessä mies vai nainen, vaikka lähes joka aamu näen hänet nukkumassa. Iltapäivisin katoksessa on vain rullalle kääritty patja ja peitto. Näinä aikoina Brysselin yöt ovat kylmiä ja kylmenevät talvea kohti. Minulla ei ole mahdollisuutta auttaa oikein muilla tavoin, joten näillä ajatuksilla kävin jättämässä sukat patjarullan päälle.


Toivon, että tämä pieni ele toisi lämpöä talveen.

Tällä pienellä teolla haastan juuri sinut joka tätä nyt luet, tekemään yhden pienen eleen sitä tarvitsevalle, olkoon se sitten sukkapari kodittomalle tai hetki yksinäisen vanhuksen kanssa tai mikä tahansa muu asia, jolla voit tehdä jonkun toisen elämästä vähän helpompaa ja parempaa.
Aina ei tarvitse lahjoittaa suuria summia tai tehdä valtavia määriä neuleita hyväntekeväisyyteen (arvostan suunnattomasti niitä jotka näin jaksavat ja ehtivät tehdä), jo yksi pieni teko auttaa. Eikä se teko aina ole rahasta kiinni.


sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Claire

Fanitan kovasti Netflixin House of Cardsia (hyvää neuleseuraa), ja pidän kovasti Claire Underwoodin tyylistä. Pukeutumisessa siis, en välttämättä muissa asioissa. Voi sanoa, että hänen ansiostaan musta ja valkoinen tulivat uudestaan vaatekaappiini, aikaisemmin olin hylännyt ne liian jyrkkinä omiin kalpean suomalaisiin väreihini.
Yhdessä jaksossa Clairella oli yllään musta tai hyvin tumma slipoveri, josta sain idean omalleni.
Lankakaupasta ostin muutaman kerän Lang Yarnsin Donegalia tummanharmaana tweedinä. Lanka on hyvin rouheaa ja siinä on harmaan lisäksi häivähdys valkoista ja harmaan sävyjä siellä täällä.

Liivi on neulottu mututuntumalla ja pyörönä alhaalta ylös. Mallineuleena on hyvä ja yksinkertainen 2 kerrosta oikein, 2 kerrosta 2o2n, jonka olen jostain taannoisesta sukkaohjeesta pöllinyt. 
Halusin Clairen tapaan liiviin aika pelkistetyt linjat enkä ruvennut kehittelemään mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Kaula-aukosta neuloin korkean ja huolittelin sen ja kädentiet 2o2n -joustinneuleella.  
Ja kerrankin voin elvistellä sillä, että otin selvää neuletiheydestä, jonka avulla laskin tarvittavat silmukkamäärät. Tästä poikkeustapauksesta huolimatta neuletiheys ja minä emme edelleenkään ole erityisen lämpimissä väleissä.

Langasta voisin sen verran mainita, että vaikka jälki on hienon näköistä, niin kylläpä se oli vastahakoista neulottavaa! Lanka ei karheutensa takia luista oikein mihinkään suuntaan, joten neulominen kävi ihan työstä. Sen takia varmaan tästä tulikin ns. ikuisuusprojekti, jonka valmistuminen kesti kuukausikaupalla.
Mutta kuulkaapas kummia, tämän valmistuttua minulla ei ollut hetkeen yhtään keskeneräistä neuletta missään komeroiden kätköissä vaanimassa.
Vieroitusoireet kuitenkin iskivät hyvin pian, joten uutta on jo tulossa.

Ohje:   Oma (Ravelryssä tarkemmat silmukkamäärät ja karkeat suuntaviivat)
Lanka:   Lang Yarns Donegal, menekki n. 150 g
Puikot:  3.5 mm

lauantai 8. lokakuuta 2016

Talven varalle


Vaikkei ihan ensi näkemältä arvaisi, tämä setti oli yksi kesäneuleistani. Pitkille auto- ja laivamatkoille piti löytää joku pieni ja helppo käsityö, joka ei veisi liian isoa tilaa laukussa.
Lankalaatikossa oli sopivasti hamstrattuna kerä Regian harmaata tweediä (Regia 6-fädig tweed), joka riittäisi mukavasti johonkin pieneen myssy- tai sukkaprojektiin.  

Vaikka sain vietettyä ravelryn syövereissä paljon aikaa tutkimusretkillä, mikään valmis ohje ei oikein puhutellut. Sen sijaan mielessä alkoi pyöriä idea löysästä tupsullisesta piposta, jonka alla ei kampaus heti litisty sekä palmikkokuvio, joka ei kuitenkaan olisi ihan sitä perinteistä tavallista mallia.  


Näistä aatoksista syntyi myssy, joka sai nimekseen Väre kun pintaneule muistuttaa minusta kovasti väreilevää vedenpintaa. Neuloin tätä myös kesämökin laiturilla, joten voi olla että yhteys tuli sieltä.



Lapaset tein jälkeenpäin kun huomasin että lankaa jäi tähteeksi ainakin puoli kerää. Koska en ollut varma riittäisikö se lapasiin, harkitsin ensin kämmekkäitä, mutta rohkeana (ja kylmäsormisena) suomalaisena päätin lopulta tehdä kokonaiset lapaset. Ja riittihän se lanka, jopa niin hyvin, että sitä jäi vieläkin johonkin sopivaan jämälankaprojektiin.

Lapasen kädensuulla on samanlainen taite kuin myssyssä ja kämmenselkään on neulottu samaa pintakuviota.



Oikean lapasen kämmenpuolella on jekku. Otan aika paljon valokuvia ulkona, joten neuloin lapasen kärkeen etusormelle pienen aukon kuvien ottamista varten. Näin ei tarvitse palelluttaa koko kättä kun hyvä kuvauskohde tulee hollille kun lapasta ei tarvitse ottaa kokonaan pois. 
Aukko on tehty samalla tekniikalla kuin napinlävet.


Talveen on nyt siis varauduttu kunnolla. Tosin ennen viime viikkoa ei ainakaan täällä Brysselissä edes ollut merkkejä mistään talven tulosta, eikä melkein syksynkään. Päinvastoin, päivät olivat aurinkoisia ja koko syyskuu oli lämpimämpi kuin esim. kesäkuu, jolloin ihmettelin monesti minne kesä on unohtunut. 
Viikko sitten tapahtui selvä käänne ja joinakin aamuina on käsineitä jo vähän kaivannut. 



keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Markkinahumua ja kurpitsakeittoa

Brysselissä vietetään kerran vuodessa autotonta päivää. Silloin on yksityisautoilu kaupungissa päivällä kielletty ja liikkuminen julkisilla on ilmaista. Kadut täyttyvät autojen sijasta pyöristä, potkulaudoista, rullaluistelijoista ja jos jonkinlaisista kulkupeleistä. Varsinkin lapset ovat innoissaan kun pääsevät kaduille pyöräilemään ja luulenpa, että ajatus nähdä kaupunkia muualtakin kuin liikenneruuhkan seasta on myös aikuisten mieleen.

Pikkumies ei ole hiffannut että on autoton päivä
Tänä vuonna päivä sattui olemaan kaunis ja aurinkoinen, mikä ei aina ole ihan itsestäänselvyys Brysselin ilmastossa. En tiedä, oliko liikennevalvonta tällä kertaa löperömpää, mutta autoja näkyi katukuvassa yllättävän paljon ottaen huomioon että oli autoton päivä.

Minä ja mies hyppäsimme metroon ja hurautimme kaupungin toiselle laidalle Anderlechtin markkinoille. Vaikkei Bryssel mitenkään suuren suuri ole, on tämä kaupunginosa jäänyt minulle aika vieraaksi. Se on ihan toisella puolella kaupunkia kuin missä itse asun ja tutuksi se on tullut lähinnä uutisista ja siellä käydystä terroristijahdista viime kuukausina.


Mutta isot markkinat sinne pystytetään joka sunnuntai. Tarjolla on kaikkea mitä maa päällään kantaa; vihanneksia, hedelmiä, lihaa, kalaa, mausteita, vaatteita, kodintarvikkeita, kukkia, eläviä eläimiä ja vaikka mitä muuta. Ympärillä kuuluu puheensorinaa eri kielillä, mutta voisin melkein sanoa että ranska ja flaami taitavat olla vähemmistössä.  
Markkinoilla tuntuu kuin olisi lähtenyt matkoille ja päätynyt Pohjois-Afrikkaan tai Lähi-Itään. Hintatasokin on murto-osa keskikaupungin supermarkettien hinnoista. Meille lähti mukaan iso kassillinen kauden vihanneksia ja hedelmiä. 
Kotona tein päivän saaliista maailman parasta kurpitsakeittoa, jossa maistuu kurpitsan lisäksi chili ja kookos. 



Alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta alla oma versioni, jota olen tuunannut helpommaksi ja määrää vähän pienemmäksi.

Kurpitsakeitto
  • Pieni kurpitsa (n. 0.5 kg), kuori ja poista siemenet, pilko paloiksi
  • Ruokalusikallinen limetin lehtiä (ainakin täällä Belgiassa myydään hienonnettuna purkissa, löytyy aasialaisista kaupoista)
  • 1-2 chiliä riippuen tulisuusasteesta, poista siemenet
  • 2 valkosipulinkynttä 
  • 5 cm pala tuoretta inkivääriä kuorittuna 
  • 1-2 sitruunaruohoa 
  • Nippu tuoretta korianteria 
  • 1 teelusikallinen five-spice maustetta (saatavilla aasialaisista kaupoista)
  • 1 teelusikallinen jeeraa eli juustokuminaa
  • 1 sipuli 
  • Oliiviöljyä
  • 0.5 litraa kana- tai kasvislientä
  • 1 dl basmati- tai jasmiiniriisiä
  • 1 purkki (400 ml) kookosmaitoa
  • Suolaa ja pippuria
  • 1 limetin mehu 

Hienonna limetin lehdet, chili, valkosipuli, inkivääri, sitruunaruoho, korianteri, sipuli ja mausteet tehosekoittimella massaksi ja keitä oliiviöljyssä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia jotta kaikki aromit irtoavat.
Lisää kana- tai kasvisliemi ja kurpitsa. Keitä kunnes kurpitsa pehmenee (15-20 minuuttia). Hienonna tehosekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lisää riisi ja kookosmaito. Keitä kunnes riisi on kypsää. 
Lisää halutessasi yhden limetin mehu sekä tarvittaessa suolaa ja pippuria.
Nauti.