sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Palmikkohuppari

Teini-ikäisille lapsille ei oikein osaa neuloa mitään, makutottumukset ova kertakaikkiaan niin erilaiset. Eivätkä teinit, meillä ainakaan, ole edes kovin kiinnostuneita käyttämään neuleita, varsinkaan kotitekoisia. 

Niinpä ilahduin kun 16 v poikani toivoi minun neulovan hänelle villapuseron. Hänellä oli siihen ideakin, jonka hän minulle välitti kahden kuvan muodossa.
Puserossa pitäisi olla yläosaa kohti ohenevia palmikkoja kuten kuvan muotinäytöksen miehellä. Lisäksi siinä pitäisi olla huppu kuten toisessa kuvassa. Ja väri saisi mielellään olla tumma.

Yritin käsityösivujen syövereistä etsiä kuvan puserolle ohjetta, mutta en löytänyt mitään sinne päinkään. Selailin erilaisia palmikkomalleja, mutta en tullut niistäkään paljon viisaammaksi. Lopulta sisuunnuin sen verran että päätin että kyllä meikäneuloja nyt yhden villapuseron osaa neuloa ilman ohjettakin.
Päätin neuloa puseron alhaalta ylös jotta saisin erikokoiset palmikot kohdilleen ja jotta minulle jäisi aikaa miettiä ja suunnitella hartiaseudun kavennuksia ja huppua. Silmukkamäärän päättivät langan paksuus, aiemmat kokeilut sekä lopun viimein mutu-tuntuma. 

Ensimmäiset, paksuimmat palmikot onnistuivat hyvin yhdeksällä silmukalla. Seuraavassa osiossa tulikin ensimmäinen tenkkapoo kun palmikkoa piti kaventaa ja sen puolin lisätä tasaisesti nurjien silmukoiden määrää, mikä ei parittomalla silmukkamäärällä oikein hirveän tasaisesti onnistu. Luovalla ratkaisulla sekin lopulta onnistui.
 
Kainaloihin päästyä oli pakon edessä tehtävä päätös kaarrokkeen kavennuksista. Pojan antamassa kuvassa kavennukset on kauniisti piilotettu kaarrokkeeseen ja tämä oli minullakin ohjenuorana ja päämääränä. Vaan kuinkas sitten kävikään? En saanut millään kavennuksia istumaan kolmannen ja kapeimman palmikkokuvion sekaan niin, että jäljestä olisi tullut sellainen kuin halusin. En tajua miten ne ovat sen tuossa muotinäytöksen puserossa tehneet? 

Tässä vaiheessa olin muutenkin jo niin leipääntynyt koko neuleeseen, että päätin tehdä kavennukset miten parhaiten osaan eli raglanina.

Helpotuksen huokaus. Tämän päätöksen ansiosta myös kaula-aukko ja huppu syntyivät helposti kun ei tarvinnut niiden lisäksi enää miettiä minne ne kavennukset oikein laitetaankaan.
Tein huppuun ja kaula-aukkoon vielä leveän joustinneulereunuksen ja päättelin koko komeuden i-cordilla.
Kerrankin kaikki palaset naksahtivat kohdalleen, nimittäin puserosta tuli täydellinen. Se on sopivan kokoinen, sisältää kaikki toivotut ominaisuudet, lämmin, upea. Joustavan neulepinnan ansiosta pusero on päällä kuin äidin antama lämmin halaus. 
Samanlainen se ei kylläkään ole kuin pojan alun perin kaavailema malli, mutta eipä tarvitsekaan.
Langasta voisin sen verran sanoa, että ensimmäinen kerä meni kiroillessa, koska langassa oli sen sata solmua. Ajattelin tämän olleen syy edulliseen hintaan ja pelkäsin että muutkin kerät ovat samanlaisia. Onneksi loppuerä oli priimaa. Muuten lanka oli oikein mukava uusi tuttavuus ja miellyttävä neulottava. 
Tummanharmaa väri tosin ei ollut kaikkein silmäystävällisin vaihtoehto sydäntalven hämärinä päivinä neulottavaksi, varsinkin kun koko ajan piti skarpata palmikonkiertojen kanssa.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ja mikä parasta, poika on tyytyväinen ja äiti on tyytyväinen.

Pähkinänkuoressa:
Malli: Oma
Lanka: Annell Malmedy (100% villa)
Puikot: 4 mm
Fiilis: Voitin!



perjantai 6. tammikuuta 2017

Katutaiteilijan kynsikkäät

Olen aina tykännyt piirtämisestä ja maalaamisesta ja liityin viime syksynä Belgian Urban Sketchers -ryhmään. Ideana tällä ryhmällä on tavata aika ajoin eri puolilla Belgiaa ja joskus muuallakin, ja piirtää tai maalata näkymiä ja ihmisiä paikan päällä. Ryhmän motto on "We show the world, one drawing at a time".
Kun vielä tarkeni ilman käsineitä (Kuva: Marc Van Liefferinge)
Liityin ryhmään syksyllä ja huomasin aika pian, että ulkosalla ei ole kovin mukava taiteilla jos käsiä paleltaa. Piirrustussessioita häiritsee aika paljon jos sormet ovat niin jäässä etteivät toimi kunnolla. Tarvittiin siis kädenlämmittimet.

Kämmekkäitä minulla on entuudestaan monia pareja, mutta halusin tehdä uudet ja mahdollisimman lämpimät juuri tätä tarkoitusta varten. Arvelin, että paras ratkaisu olisivat sormikkaat, joista puuttuisi vain viimeisin osa sormista.
Claire-liivistä oli jäänyt reilu kerä sopivan lämpöisen oloista lankaa. Tämä Lang Donegal on niin rouheaa ja eläväpintaista, etten halunnut tehdä kynsikkäisiin mitään pintaneuletta tai muutakaan krumeluuria, vaan neuloin kämmenosuuden pelkällä sileällä neuleella.
Neuloin pitkän resorin ja peukalokiilan, koska minusta kynsikkäät istuvat näin parmemmin. Sormien alkuun asti pärjäsin ilman ohjetta, mutta sen jälkeen tarvittiin vähän osviittaa silmukoiden jakamisesta. Hyvä sormikkaiden perusohje löytyi Novitan sivuilta. Minulla oli vähän vähemmän silmukoita (yhteensä 36), joten säädin ohjetta tämän mukaan. Sormiosuudet päätin neuloa mahdollisimman pitkiksi. Näin lämmitysteho pysyy parhaimpana, mutta tarttumaote kynään ja pensseliin säilyy.
Kynsikkäät on jo käytössä testattu parin viikon takaisessa Hollannin Urban Sketchersin kokoontumisessa Maastrichtissa ja hyvin pysyi kynä kädessä. Kyllä näiden kanssa kelpaa ulkona taiteilla!
Tarkemmin sanottuna:
Malli: Perus (9s/puikko, kiilapeukalo)
Lanka: Lang Yarns Donegal (DK, 100% merino)
Menekki: 50 g 
Puikot: 3.5 mm
Fiilis: Kyllä!



lauantai 31. joulukuuta 2016

Katsaus vuoteen 2016

Monissa blogeissa näkyy tähän aikaan vuodesta katsauksia menneenä vuotena tehtyihin käsitöihin. En ole itse aikaisemmin tällaista katsausta tehnyt, joten johan tässä on aikakin.
Sivupalkista löytyy kattavasti kaikki neuleet tunnisteen "valmiit 2016" alta, joten en kaikkia enää tässä erikseen luettele. Sen sijaan kerron mitkä olivat vuoden suosikit ja inhokit.
Aloitetaan sieltä huonoimmasta päästä.

Epäonnistunein projekti

Ensimmäiseksi se kaikkein epäonnistunein yksilö. Tämän vuoden palkinto menee Buttonbox-liiville
Alkuasetelma oli lupaava; olin löytänyt hyvää lankaa ihanassa syvän punaisessa värissä. Ohje oli hyvä ja neulominen mukavaa. Kun lopulta sain liivin valmiiksi, huomasin ettei se istu päälleni ollenkaan ja näytän muutenkin virkaheitolta pelimannilta.
Liivi odottaa edelleen uutta loppusijoituspaikkaa.

Paras ohje

Ehkä yllättäen tämä palkinto menee Lacey Days -puuvillajakulle, joka oli Dropsin ilmaisohje. Minulla oli vuosikausia säilytettyä ja moneen kertaan yritettyä puuvillalankaa, josta ei meinannut tulla oikein mitään.  Harkitsin jo tiskirättejä, mutta vihdoin tänä vuonna löysin inspiroivan ohjeen.  Sitä oli myös helppo muokata omaan kokoon ja omalle langan menekille sopivaksi. Lopputuote oli pitsijakku, joka on sopivan lämmin viileisiin kesäpäiviin ja tarpeeksi juhlallinen vähän parempiinkin tilaisuuksiin kuten kesäisiin perhejuhliin.
Eniten käytetty neule

Niinikään yllättäen tämä palkinto menee neuleelle, jonka tein kenties kaikkein pienimmin odotuksin. Mies oli hamstrannut alesta kummallista lankaa, jota en osannut käyttää oikein mihinkään, kunnes Novitan arkistoista löytyi ohje liiviin. Liivistä tuli käytetyin neule koko vuonna ja supersuosikki. Se on helppo vetää päälle ja käy asuun kuin asuun. Lämmittää ihanasti hartianseutua ja pysyy hyvin päällä.
Paras lanka

En osta paljoa lankoja eikä minulla ole isoa lankavarastoa. Suurimman osan olen ostanut lähikaupastani Le fil rougesta Brysselissä tai Dolce Lanasta Antwerpenin läheltä. Suosikkilankani on ollut paitsi sekä neulottavuuden, hinnan että lämmöntuotantokyvyn puolesta ollut Dropsin Alpaca. Siitä olen neulonut tänä vuonna ainakin Still light -tunikan, synttärisukat ja yhden toisen puseron jota en ole vielä ehtinyt virallisesti esitellä.
Paras lankajämien käyttöprojekti

Kun ei ole isoa lankavarastoa eikä neulo kovin värikkäitä projekteja, ei tule kovin isoa määrää jämälankoja. Minä sain niitä kuitenkin käytettyä parhaiten mm. näissä sukissa. Paras ei tässä tarkoita ehkä lankojen määriä vaan ennemminkin käyttötarkoitusta.
Paras historiallinen projekti

Oscareissa myönnetään aina kunniapalkinto jollekin vanhalle elokuvatähdelle. Oma palkintoni menee
ajalle ennen blogia ja neuleelle, jota tein pitkään ja hartaasti. Muistelen, että olisin tehnyt hihojakin useamman kappaleen ennenkuin sopiva koko löytyi. Tämä neule on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikeistani sekä mallin että neulomiskokemuksen puolesta.
Oikein neulerikasta uutta vuotta kaikille! Ensi vuonna jatketaan samalla innolla!


lauantai 24. joulukuuta 2016

Rauhaa!

Marraskuun päivinä Ravelryyn ilmestyi Project Peace -yhteisneulontaprojekti, joka kuulosti niin houkuttelevalta, että pakkohan siihen oli osallistua.
1.-21.12. välisenä aikana neulottaisiin jokaisena iltana yksi mallikerta kaulurista, ja yhteisneulonta huipentuisi 21.12. pidettävään maailmanlaajuiseen "knit-in for peace" istuntoon.

The Healthy Knitter, joka tämän tempauksen suunnitteli, kirjoitti joka päivä blogissaan ideoita ja vinkkejä miten jokainen voi edistää rauhaa omassa elämässään. Hyvin ajankohtainen aihe siis, ottaen huomioon kaiken mitä maailmalla näinä aikoina tapahtuu.
Ostin tätä projektia varten muutaman keräsen Dropsin Baby Merinoa teräksenharmaana. Sekä lanka että väri olivat tähän neuleeseen täydelliset. Lanka on pehmeää eikä pistele yhtään ja neulepinnan kuviot erottuvat siitä selkeästi. Pintaneule oli helppoa ja sitä pystyi tekemään vaikka pimeässä autossa. Testattu on.
Tällä kertaa en keksinyt mitään omiani, vaan noudatin kuuliaisesti ohjetta. Tein huiviin i-cord
-päättelyn ja lisäsin lopuksi samanlaisen i-cordin myös toiseen reunaan.
Jos tekisin saman uudestaan niin tekisin jo aloituksen i-cordina, mutta ei tämäkään ratkaisu mitenkään neuleen ulkonäköön vaikuttanut,  hidasti vain vähän kun silmukat joutui luomaan uudestaan.

Vaihtoehtoina ohjeessa annettiin kolme eri päättelytapaa, mutta kyllä mielestäni tuo i-cord antaa hienon ja huolitellun viimeisen silauksen tälle kaulahuiville.
Ohje: Project Peace cowl
Lanka: Drops Baby Merino
Puikot: 3.5 mm

Oikein iloista, mutta siitä huolimatta rauhallista joulun aikaa!


perjantai 16. joulukuuta 2016

Blogger Recognition Award

Huomioiduksi tuleminen lämmittää aina mieltä. Tällä kertaa minua muisti naapurimaasta Saksasta Voidevatkuri blogi, jolta sain Blogger Recognition Award -tunnustuksen. Kiitos paljon!

Voidevatkurin blogissa tehdään laadukasta kotikosmetiikkaa ja sieltä löytyy tietoa sekä raaka-aineista että valmistustavoista, unohtamatta hyviä ohjeita ihonhoitotuotteisiin ja meikkeihin. Jäin koukkuun!  Kotona tehtävä kosmetiikka on ollut tutkassani jo jonkun aikaa, vaikken olekaan itse vielä mitään ehtinyt kokeilemaan. Mutta nyt on taas roppakaupalla uusia ideoita.
Mutta palataan tähän palkintoon, jossa ideana siis on:
  • Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
  • Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
  • Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
  • Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
  • Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.
Bloggauksen aloitus

Tämä blogi näki päivänvalon marraskuussa 2013, vähän sen jälkeen kun olin muuttanut perheeni kanssa Brysseliin. 
Uudessa asuinpaikassa riitti kaikenlaista ihmeteltävää ja kaiken näki hetken kuin uusin silmin. Aloitin myös työpaikassa, jossa ei ollut muita suomalaisia, joten äidinkielen käyttö rajoittui omien lasten kanssa jutteluun. Suomeksi en kirjoittanut senkään vertaa. Sen jälkeen, kun olin kerran puoli päivää miettinyt miten päin kupera ja kovera nyt taas olivatkaan, päätin että asialle pitää tehdä jotain. Syntyi ajatus blogista. Blogille piti löytää vielä aihe, joka jaksaa aina vain kiinnostaa. Käsityöt ja uusi asuinmaa. Voilà!

Ohjeita aloitteleville bloggaajille

Valitse aihe, joka sinua eniten innostaa; suosikkiharrastus tai muu kiinnostuksen kohde. Valitse helposti ylläpidettävä blogialusta, netissä on monia vaihtoehtoja joista valita. Minun tietotekniset taitoni ovat aika perustasoa enkä ole mikään bittinikkari, joten Blogger on ollut hyvä ja helppo valinta. 
Kirjoita siitä mikä sinua kiinnostaa, äläkä ajattele liikaa mitä muut haluaisivat lukea. Ja ennen kaikkea, älä tee blogista pakkopullaa, vaan kirjoita silloin kun siltä tuntuu. Pidä homma hauskana! 

Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Tämä tunnustus näyttää jo kiertäneen monissa lukemissani blogeissa, joten sen sijaan, että nimeäisin heidät uudestaan, haluaisin antaa palkinnon kaikille ulkosuomalaisille käsityöblogeille, joita ei taida vielä kovin monia olla. Vai onko sittenkin? 

perjantai 9. joulukuuta 2016

Snowdrift kaulahuivi

Kävipä tässä joku aika sitten niin erikoisesti, että perheen teini ilmaisi haluavansa äidin tekemän neuleen.

Toiveen mukana tulivat hyvin tarkat ohjeet: Kaulahuivi, joka yltää pari kertaa kaulan ympäri, perusneuletta, ei mitään pitsihömpötyksiä, väri musta. Niin, ja huivi pitäisi saada käyttöön mahdollisimman pian, ehtisiköhän jo huomiseksi?


Tuumasta toimeen. Kässäkaupasta olin ostanut erän Lang Yarnsin Vivienneä. Ihastuin lankaan saman tien. Langassa ei ole normaaleja kierteitä, vaan se on nyörimäistä. Ja ihanan paksua. Ja pehmeää kuin mikä.
Pitkällisen neuvottelukierroksen jälkeen tytär hyväksyi pintaneuleen kun ymmärsi että ihan sileällä neuleella ei tule hyvä. Ravelryn ohjepankista löytyi Snowdrift-huivi, joka oli kuin tähän tarkoitukseen tehty. Huivi on neulottu "korinpohjatekniikalla": Silmukat neulotaan palmikon tavoin, mutta ilman apupuikkoa ja silmukka kerrallaan. Tekniikka on helppo ja nopeakin sen jälkeen kun siihen pääsee sisälle. Mutta annas olla jos teet virheen... Tämän purkamista en suosittele edes pahimmalle vihamiehelleni. 

Tytär toivoi huivista mahdollisimman pitkää ja leveää. Tein sen ohjeen mukaisella leveydellä ja pituuden määrittelivät viisi ostettua lankakerää. Kokonaispituudeksi mitattiin lopulta 160 cm. 
Ihan huomiseksi huivi ei ehtinyt, mutta eipä tämän kanssa muutamaa iltaa kauempaa mennyt. 
Huivista olisi voinut tehdä vielä himpun verran leveämmän, mutta hyvä tuli näinkin.

En tiedä kummasta olen iloisempi; siitä että teini vihdoin suostuu käyttämään julkisesti jotain neulomaani, vai siitä että hän kylminä aamuina vihdoinkin on laittanut jotakin kaulan ympäri! 

Speksit:
Malli: Snowdrift Infinity Cowl (ilmaisohje Ravelryssä)
Lanka: Lang Yarns Vivienne, menekki 250 g
Puikot: 8 mm

perjantai 2. joulukuuta 2016

Villahuivi

Täällä on kilistelty puikkoja siihen tahtiin, etten ole muistanut kaikkea edes blogiin asti laittaa. Yksi näistä viime aikojen valmistuneista, tämä paksu kaulahuivi, on osoittautunut jo yhdeksi tämän talven hyödyllisimmistä neuleista.
Huivi on tehty puoliksi kierrätyslangasta. 
Olin aikaisemmin tehnyt mobius-huivin, joka jäi kuitenkin täysin vaille käyttöä, joten purin sen pois. Haaveilin langasta kuitenkin jonkin sortin kaulan lämmitintä, joten ostin sille kaveriksi kerän mustaa merinoa. Tässä sinisessä langassahan väri vaihtelee sinisestä violettiin ja vähän mustaankin, joten musta lanka oli hyvä pari.

Mikään valmis ohje ei iskenyt, joten päätin neuloa yksinkertaisen kulmasta aloitettavan kolmiohuivin. Siinä jokaisen oikean puolen kerroksen alussa lisätään 1s ja lopussa kavennetaan 1s, nurjalla puolella lisätään 1s vain kerroksen lopussa. Näin syntyy loivasti levenevä kolmion muoto. Tätä metodia käytetään paljon kolmiohuiveissa ja sen etu on siinä, että neuletta voi jatkaa niin pitkälle kuin lankaa tai intoa riittää.
Neuloin huivin ainaoikealla ja vaihdoin lankaa aina kahden kerroksen välein. Vaikka langoissa oli sama metrimääräkin, musta lanka loppui ennen sinistä. Jatkoin huivia kotoa löytyneellä mysteerilangalla. Koska huivissa on niin monia eri sävyjä, ei eroa käytännössä huomaa. Neuloin huivia niin pitkälle kuin sinistä lankaa riitti ja tein viimeisen päättelykerroksen mustalla langalla.

Lopputulema oli lämmin ja rouhea huivi, jossa on ihanat talviset värit. Huivi ei ole järin iso muttei liian pienikään. Lisäksi se on kummaltakin puolelta samanlainen. Jos jotain negatiivista pitäisi tästä sanoa niin siitä reunasta, jossa langat vaihdetaan, tuli pikkiriikkisen liian tiukka ja joustamaton. Langanjuoksu ei ollut vaihdoskohdassa pitkä, mutta olisi vaatinut vähän löysempää käsialaa. Mutta ei tämä onneksi käyttöön vaikuta millään lailla.
Belgiaan iski tällä viikolla joku polar vortex ja lämpötilat ovat öisin olleet pakkasen puolella, mikä ei ole Brysselin lakeuksilla ollenkaan tavallista. Tämäkin huivi pääsi heti käyttöön ja on osoittautunut erittäin lämpimäksi. Olen käyttänyt sitä viikon aikana enemmän kuin aiempaa mobiusta koko aikana. Muutkin talviset neuleet ovat olleet kovassa käytössä.

Tähän aikaan vuodesta huomaa miten talvi aina yllättää, ja miten eri tavalla ihmiset siihen valmistautuvat. Toisilla on kunnon talvivarustus ja toiset kulkevat hyvinkin kesäisissä vermeissä. Minuakin vastaan kävelee joka aamu shortseihin pukeutunut mies, säästä huolimatta. Tällä viikolla hän on sentään ottanut pitkähihaisen takin käyttöön. 
Brrr, paleltaa jo pelkkä ajatuskin shortseista.

Mutta onneksi meitä neulojia harvemmin paleltaa, sen verran on täälläkin tätä lämmikettä tullut syksyn aikana neulottua.   
Knitted scarf with blue and black stripes
Syksyisestä näkymästä huolimatta täällä on talvi!
Speksit:
Lanka: Ingeborg Michels Gernsbach Naturwolle Michels multicolor  (sininen) ja Veritas Merino (musta) (vyöte hävisi ja sen myötä tarkemmat nimitiedot), 100 g kerä kumpaakin väriä
Puikot: 7 mm
Fiilis: Lämmin!